Alla oleva teksti on Teuvo Heikkilän julkaisusta

Elämää Ilvesojalla – MATTILA

Jokaisessa kylässä on yksi talo ylitse muiden. llvesojalla se on ja on aina ollut Mattila. Talon historiasta saisi kokonaisen kirjan hyvän lähdekirjallisuuden ja kirjoittamisen taidon avulla. Tässä kyläkatsauksessa on tyytyminen vain muutamiin näkökohtiin. Tarmo Hirsjärvi mainitsee artikkelissaan Asutuksen leviämisestä Koijärvellä 1600 – 1800 luvuilla: Uusina asumuksina esiintyy llvesojan Mattila vuonna 1778, kruunun uudisasukas. Isännän nimi on Matti Jaakonpoika emäntänä Anna Matintytär.

Mattilan talon haltijaväki:

I Matti Jaakonpoika s.1745 ,k. 1830 Tla, Kojo llvesojan Mattila
1.pso Anna Matintytär s.1740, k.1810 , Tla,Koj0
2.pso Maria Pertuntytär s. 1759, Tla Hevoniemi k.1826

ll Matti Matinpoika s. 1768′, k.1828 ,Tla Kojo llvesoja
Pso Kristiina Antintytär s. 1770, Tla ,Kydön Hannula k. 1836

lll Jaakko Matinpoika s.1791, k. 1848 Tla, Kojo llvesoja
Pso Maria Matintytär s.1798 ,Kojo,lso-Pietilä , k. 1870

IV Juha Jaakonpoika s. 1818, k.1880 Tla,Kojo llvesoja
Pso Maria Ulrika Heikintytär 5.1820 ,Akaa, Naulin Kärppä k.1897

V Matti Juhanpoika s. 1855, k. 1928, Tla, Kojo llvesoja
Pso Eriika Kustaantytär>Halkkorpi s. 1857, Hattula, k. 1931.

VI Alma Maria Matintytär s. 1882,Tla llvesoja , k.1943 ,Kvi llvesoja
Pso Juho Jalmari Stenberg s. 1878, Tla Teuro, k.1932, Kvi llvesoja

Vll Juho Kalevi Mattila s.1916 ,Tla llvesoja ,k. 2010 , Kvi llvesoja
Pso Helena Maria Mikkola s.1927, Kvi Suonpää , k. 2014 Kvi llvesoja

Vlll Matti Kalevi Mattila s. 1952, Kvi llvesoja

Mattilan talon pihapiiri on rakennettu moneen kertaan. 1700-luvun rakennustapa oli harmaata hirsirakentamista. Vielä 1800-luvullakaan ei maalattuja maaseuturakennuksia juurikaan näkynyt. Kivestä tehdyt aitta- ja karjarakennukset kuuluivat kartanoihin. Mattilan nykyinen päärakennus lienee pitkälti yli sadan vuoden ikäinen. Kun Mattilaan tuli isännäksi Juho Jalmari Stenberg Tammelan Teurolta alkoi vilkas rakentaminen vuoden 1905 paikkeilla.

Samoin päärakennusta Iaajennettiin rakentamalla siihen mittava Iisäsiipi, johon tuli useita huoneita ja toinen sisäänkäynti. Nuori isäntä oli hyvin aktiivinen. Jo vuonna 1915 rakennettiin näyttävä ja tilava tallirakennus, johon mahtui toistakymmentä hevosta. Lisäksi oli tallikamari, jossa tallimies asui. Oli suuri kalustovaja. Rakennuksen yläkertaan johti vinttisilta, jota myöten hevosten rehut tuotiin paikalle. Jalmari Stenberg muutti sukunimensä Mattilaksi, jolla nimellä hänet myöhemmin tunnettiin. Hänen taitonsa ja kykynsä näkyi vahvasti koko kylän elämässä. Voi sanoa, että hän oli mukana kaikessa edistyksellisessä, jota pitäjässä Tammela, Kojo, Koijärvi – tapahtui. Mattilan tila laajeni. Alma ja Jalmari Mattila ostivat Kojon kartanon Maanviljelys Osakeyhtiöltä vuonna 1912 Juhalan ja Viljalan rälssitalot, johon viimeksi mainittuun kuului Rekirikko ja osa Torron suota. Muodostettiin Pukkilan, Hietajärven ja Viljalan tilat. Mattilaan kuului myös Ali-Lekkalan Rautajärven tila.

Mattila on niin keskeinen osa llvesojan historiassa, että puhutaan mistä hyvänsä, niin se tulee ennen pitkää vastaan. Sisällissota on sodista pahin. Siinä saattavat joutua naapurit jopa sukulaiset vastakkain ja puhutaan elämästä ja kuolemasta. Koskenniskan isäntä, Esko Mattila kertoi näin 30.1.1998: Kojon punakaarti otti käyttöönsä meidän kotitalomme päärakennuksesta sen maantienpuoleisesta päästä kaksi kamaria. Toisessa oli esikunta ja toisessa miehiä. Pirtti oli kokonaan miehistön asuntona. Punakaartilaisia oli n. 30 miestä. Verstaassa oli hella ja siellä he keittivät ruokansa. Esikunnassa oli Klingan Vihtori, (tiedot on kuultu Lindstedtin Erkiltä) Lahtinen, jonka plrtti oli hautausmaan yläreunassa Sulinin pirtin vieressä. Kojon kartanon renkejä oli paljon punakaartissa ja Hirvisen Matti, joka oli ollut aikoinaan Heikkilässä töissä. Oliko hän punakaartilainen, sitä ei voi varmuudella sanoa, mutta yhtenä vahtimiehenä Mattilan kellarin päädyssä hän saattoi olla. Lahtinen ”äkseerasi” miehiä Mattilan tallipihalla. Otettiin käännöksiä ”Käännös Heikkilään- päin, käännös tallillepäin, käännös navetalle päin!” Mukana ei ollut yhtään armeijan käynyttä miestä.

Naapuri Juho Heikkilä joutui viemään rintamalle miehiä hevosella. Heikkilässä oli hyviä hevosia. Rekeen istuutui viisi miestä. Lähtö tapahtui Mattilan pihalta. Kunnialaukauksia ammuttiin. Oli aika paukkina. Punakaartin osastoja sanottiin plutooneiksi. Nimitys oli venäläinen ja tarkoittanee jonkinmoista ryhmää. Plutoonan päällikkönä oli Kivimäen Riku. Punakaarti antoi määräyksen, että mies ja hevonen joka talosta piti läjettää linnoitus- eli vallitöihin. Mattilasta Iähti Lindstedtin Mikko ja Tienhaaran Anttoo. Lindstedtillä oli Pilkku-niminen ruuna ajokkinaan. Kojon kartano oli saanut niin suuren määräyksen, ettei miehiä riittänyt. Kartanon ”isäntä” oli tullut Mattilaan neuvottelemaan , josko sieltä löytyisi mies tai miehiä vallitöihin. Kartanosta lähti Israel Jokinen poikansa, 12-vuotiaan Armaksen kanssa. Lindstedtin Mikko kutsuttiin neuvonpitoon siitä, suostuisiko hän antamaan Erkki- poikansa yhden kartanon hevosen ohjastajaksi. Mikko suostui ja Erkki lähti mukaan. Hevoskolonna koostui Forssan- ja Viksbergin kartanoiden ja muiden tilojen hevosista ja miehistä. Yhteensä kymmeniä hevosia, jotka lähtivät kohti Toijalaa. Jokaisella oli mukanaan omat eväät sekä hevoselle että itselle. Vallitöissä ehdittiin olla noin viikko. Valkoisten rintama eteni nopeasti ja pian taisteltiin jo Lempäälässä. Silloin punakaarti pakeni Toijalasta. Se otti mukaansa osan linnoitustöissä olleiden hevosista. Mattilankin Tienhaaran ohjastama hevonen otettiin toiseen käyttöön. Mikko Lindstedt piti hevosensa. Tienhaaran Anttoo oli masentunut ja makasi rattaiden pohjalla. Erkki oli polvillansa isänsä vieressä pomppatakki päällä. Oli vuoden 1918 huhtikuun Ioppupäiviä. Viiden penikulman matkan Pilkku- hevonen joutui juoksemaan kotia kohti. Ei ihme, että seoli vaahdossa, kun pääsi vihdoin Mattilan pihaan. Kaikki riensivät uteliaina kuulemaan mitä vallitöissä oli tapahtunut. Vanha tallimies Vihtori Tuominen moitti tulijoita, kun ”hevosen tollai ajatten vahtoon”! Matkamiesten kertomukset olivat alakoloisia ja raskaita, eihän sodasta ole koskaan mitään myönteistä sanottavaa.

Juho Jalmari (Stenberg ) Mattila ja Alma Maria Matintytär Mattilalla oli

seitsemän lasta:

1. Yrjö Jalmari Mattila s. 1904 Tammela, k. 1963 Hausjärvi
pso Laina Jenny Mattila o.s. Leppänen s. 1915 Kauvatsa , k. 2009
He omistivat Mäkelan tilan Hausjärven Oitissa. Heillä oli neljä poikaa
Matti s. 1939, Pekka s. 1942, Heikki s. 1944 ja Risto s. 1949.

2. Alma lnkeri Mäkelä 0. s. Mattila s. 1905 Tla, k. 1986 Forssa
Pso Vilho Paavo Mäkelä s. 1895 Urjala, k. 1956 Koijärvi
He omistivat Makelän tilan Koijärvellä. 1
Lapset: Liisa s. 1928, Pirjo s. 1930 ja Juhani s. 1938

3. Eino Mattias Mattila s. 1907 Tarnmela, k. 1950 Koijärvi (agronomi)

4. Sylvia Erika Paasikivi o.s.Mattila s.1909 Tla, k. 1979
pso Hugo llmari Paasikivi s. 1899 Hämeenlinna, k. 1985
Lapset: Seija s. 1933 ja Antti s.1935

5. Esko Olavi Mattila s. 1911 Tammela, k. 2006 Kauniaia (agrologi)
Pso Hiikka Kyllikki Mattila o.s. Mikkola s. 1918 Urjala, k. 1999 Hna
Lapset: Juha s. 1946, Mikko s. 1948 ja Ulla-Maija s. 1950

6. Heikki Veli Mattila s. 1914 Tammela, k. 1989 Forssa (eläinlääkäri)
Pso Helkky Helena Mattila o.s. Tölö s. 1917, k. 1998 Tampere
Lapsi: Tarja s. 1951

7. Juho Kalevi Mattila s. 1916 Tammela, k. 2010 Forssa (agrologi)
Pso Helena Maria Mattila o.s. Mikkola s.1927 Koijärvi, k. 2014 Forssa
Lapset: Anna-Maija s. 1950, Matti 1952 ja Heta-Maija 1962

Jalmari Mattila, työn ja toiminnan mies, kuoli verrattain nuorena. Lapset eivät tuon ajan lain mukaan olleet Yrjöä lukuunottamatta täysi-ikäisiä. Näyttää siltä, että Alma Mattila joutui ottamaan itselleen sekä isännän että emännan tehtävät. Suurena apuna oli varmaankin talossa aina vakinaisena työntekijänä toiminut etumies, työnjohtaja, esimerkkinä heistä Anton Jokela ( 1886 — 1949) Talon työnjohtoa helpottamassa oli myös työnjohtaja Into Viljo Koskinen ( 1892-1944), joka oli otettu jo nuorena taloon kasvattipojaksi. Sodan aikana oli toiminnassa Maan Romu-niminen kampanja. Sen tarkoituksena oli kerätä kaikki metalliromu sotateollisuuuden tarpeisiin.

Mattilassa oli kumipyöräiset maitorattaat. Oli hienoa ajella äänettömällä ja pehmeällä ajopelillä, kun oli tottunut ”koli-koli” rattaisiin. Into Koskinen antoi minun ohjastaa ja sanoi: ”Anna mennä aika hamppua!” Ajoin aika hamppua pappilaan, josta saimme suuren muuripadan. Ei jaksettu nostaa sitä rattaille. Lyötiin lekalla kappaleiksi ja taas aika hamppua toiseen taloon. Hevosista huolehti tallimestari Vihtori Tuominen (1890- 1940 ), jonka valtakuntana olivat talli ja tallikamari, jossa hän asusti. Tallimestari Vihtori Tuominen oli suuri luonnon ystävä. Varsinkin linnut kiinnostivat häntä. Hän odotti kevättä ja pääskysiä kuin kuuta taivaalta. Ja kun ne vihdoin päivän lämpimimmän tullessa, saapuivat, hän oli haltioissaan. Hänen oli pakko kiiruhtaa isännän, Kalevi Mattilan luo kertomaan kaukaisimmallekin peltolohkolle, että ne ovat tulleet. Isäntä: Kutka ovat tulleet? Vihtori: No pääskyset, pääskyset ovat tulleet. Pitää avata ikkunat, että ne pääsevät tallin ylisille pesimään.

Pojat Eino ja Heikki lähtivät opiskelemaan. Tyttäret Sylvia ja Inkeri muuttivat avioliittojen myötä pois kotoaan. Syttyi sota. Yrjö, Esko, Heikki ja Kalevi joutuivat lähtemään rintamalle. Kalevi Mattila kertoo Forssan lehden haastattelussa 90-vuotispäivänsä aikoihin:” Kannoin armeijan harmaita kahdeksana vuonna. Ensin vakinaisessa väessä 15 kuukautta. Sen päätyttyä tuli kutsu kertausharjoituksiin syksyllä 1938. Seuraavana syksynä alkoi talvisota, jossa taistelupaikkoja olivat mm. Löytövaara ja Kilpelänkangas. Jatkosodassa olin Itä-Karjalassa Korpiselän rintamalla ensin urjalalaisen Sorrin pataljoonassa ja myöhemmin tammelalaisen Matti Yli-Paavolan tykkijoukkueessa.”

Sota päättyi. Kotiuttaminen sujui verkalleen. Paluu arkeen ei ollut helppoa kellään. Mutta sopeutuminen oli pakon sanelema. Oli jatkettava siitä mihin ennen sotia jäätiin. Opintojen keskellä Eino Mattila oli sairastunut. Talonpitoa jatkoivat Esko ja Kalevi Mattila. Yrjölle oli ostettu tila Hausjärveltä, mutta hän oli muuttamassa sieltä Hausjärven Oittiin. Kalevilla oli mielessä myös Yrjö-veljen tilan osto Nurmijärveltä, mutta syystä tai toisesta osto jäi. Veljekset Esko ja Kalevi päättivät jakaa Mattilan tilan. Kalevi jäi kantatilalle ja Eskolle rakennettiin Koskenniskan talouskeskus.

Kalevi hoiti Mattilan tilaa kunnon isännän tavoin. Hänellä oli puolisona Helena Mikkola. Tavallisuudesta poikkeavaa oli se, kun veljekset naivat sisarukset, Esko Mattila Hilkka Mikkolan. Kalevi Mattila osallistui aktiivisesti yhteiskunnallisten asioiden hoitoon. Han oli sekä Koijärven kunnanvaltuuston että Forssan kaupunginvaltuuston jäsen. KaIevi Mattila toimi Koijärven kirkkohallintokunnan jäsenenä 1963- 1968, josta ajasta kolme vuotta puheenjohtajana. Hän oli keskeisessä asemassa sekä Urjalan Sähkön että Hämeen Säkön hallintotehtavissä. Vaativa tehtävä Kalevi Mattilalla oli Forssan verotuslautakunnan jäsenenä.

Mattilan tila laajeni Kalevin isännyyskaudella muutamien metsäpalstojen ostolla. Merkittävä vaihe oli tilan peltojen salaojittaminen, joka aiheutti paljon sekä työtä että kustannuksia. Porkkananviljelys oli tiettynä aikana hyvin merkittävä erikoistumisvaihe. Kalevi Mattilan kuoleman jälkeen vuonna 2010 tila siirtyi perikunnalle, jolta Matti Kalevi Mattila osti tilan. Matti oli nuorena erittäin lupaava urheilija. Hän heitti keihästä lähes 70 metriä. Sillä tuloksella olisi voitettu kultamitali Lontoon olympialaisissa vuonna 1948, jonka kilpailun voitti Tapio Rautavaara tuloksella 67,77 metriä. Matin fyysiset mitatkin olivat Rautavaaran luokkaa. Korkeutta Matti hyppäsi kevyesti 190 senttiä. Kaikki odottivat suurella mielenkiinnolla Koijärven Kunnolle suurta tähteä kymmenottelijana. Elämässä on kuitenkin paljon muutakin kuin urheilu. Valintoja tehdään. Koijärven Kunto sai Matista kuitenkin erinomaisen lentopallon taitajan. Kun Matti iski, pallo iskeytyi vastustan puolelle Iattialle. Seurauksena oli omien taputuksia ja vastustajien itkuvirsiä. Matti hoitaa nyt taloa ja viljelyksiä oikean isännän tavoin. Lisäharrastuksena ovat mehiläiset, joita on on noin 280 yhteiskuntaa. Ne on sijoitettu eri puolille tiluksia ja metsäänkin, jossa karhu messikämmen käy niitä lehtitietojen mukaan verottamassa ennen kunnallisen verokarhun tuloa.

T.H. 15.7.2015